Syyn Marjatta

Raisa talutti nätisti kävelevän Marjatan kentälle ja nousi satulavyön kiristettyään ratsaille. Kaunis, vaikkakin varsin nuori, Marjatta käveli uralla verkkaisesti, eikä tuntunut olevan yhtään ihmeissään sen syntymäkodin maisemista pitkän ajan jälkeen. Juttelimme alkukäyntien aikana ratsukon ongelmakohdista ja edellisviikkojen treeneistä Raisan kanssa. Kävi ilmi, että Marjatta oli tehnyt kotona paljon väistöharjoituksia ja että laukan täsmällisissä nostoissa oli vielä hiomista, kuten nuorelta hevoselta saattoi odottaa. Alkuverryttelyssä tehtiin paljon isoja kaarteita, joiden parissa Marjattaa päästiin taivuttelemaan. Ohjasin Raisaa muistamaan myös huolellisen suoristamisen suoralla uralla, sillä näinkin yksinkertainen asia saattoi joskus kokeneeltakin ratsastajalta unohtua täysin.

Aloitimme valmennuksen tutuista tehtävistä, eli pohkeenväistöistä, joiden avulla saatiin sisäpohje kunnolla läpi ennen tulevia laukkatehtäviä. Hieman keskihalkaisijan jälkeen käännyttiin pois uralta ja väistettiin käynnissä kohti uraa, jossa nostettiin ravi ja tehtiin ravissa keskiympyrä. Marjatta teki koko homman hienosti jo ensimmäisestä toistosta lähtien. Ravi oli kaunista katseltavaa. Pian käyntiväistöjen alkaessa luonnistua yhä paremmin tehtiin samaa ravissa, mutta keskiympyrälle nostettiinkin laukka ja laukkaa jatkettiin vielä suorallekin uralle. Laukan tuli nousta heti väistön loputtua, jolloin hevosen oli helpoin reagoida laukka-apuihin ja nostaa oikea laukka, ollessaan vielä kuulolla väistön myötä.

Ensimmäisellä yrittämällä Marjatta hieman empi ja laukka nousi vasta ympyrän kaarella. Käskin Raisaa pitämään oman istuntansa suorassa, vaikkei laukka heti nousisikaan, sillä eteenpäin nojaaminen ei tuonut tässä haluttua tulosta, vaikka se saattaisikin helposti tuntua "eteenpäinajavalta" ajatukselta. Jo toisella yrittämällä nosto tapahtui huomattavasti nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla ja Marjattaa kehuttiin kovasti. Nyt laukka-avut oli annettu oikeassa kohdassa ja Raisa malttoi itse istua syvällä satulassa ja luottaa siihen, että laukka kyllä nousisi. Samaa tehtiin vielä muutamasti, kunnes laukka alkoi nousta sujuvasti aina väistön päätyttyä. Kun homma alkoi sujui kumpaankin kierrokseen mallikkaasti, sai ratsukko alkaa tekemään itsenäistä loppuverryttelyä. Kotona tehdyt väistöharjoitukset olivat selvästikin Marjatalle mieleisiä ja suosittelen niiden jatkamista. Laukannoston täsmällisyyttä voi hioa juurikin samanlaisilla tehtävillä kuin tämänpäiväisessä valmennuksessa, laukka on helpoin nostaa juuri väistön jälkeen.